Sote ja vanhuspalvelut

Sote sitä ja sote tätä. Mitä tuleman pitää, se on vielä ainakin jonkin verran epäselvää. Eduskunta käsittelee asiaa kohtapuoliin. Kunnat ja monet  muut asianosaiset ovat esittäneet kantojaan. Kyllä konsensukseen on vielä matkaa !

Entä sitten ikäihmisten palvelut. Meillähän on tuore ns. vanhuspalvelulaki. Siinähän painotetaan ihmisten toimintakyvyn tukemista ja kotona-asumista. Juuri nyt on käsittelyssä hoitajamitoitus. Sosiaali- ja terveysministeriöstä tulee ministerienkin suulla eriäviä käsityksiä lakiin kirjoitettavan mitoituksen tarpeellisuudesta. Onko nyt oikea aika sitä kirjata ?

Nyt ei mielestäni ole oikea aika tehdä yhtään lisää tiukkoja mitoituspykäliä. On aika katsoa nämä yksittäiset asiat sote-järjestämisen yhteydessä, millaisena se sitten toteutuukin. Kun kunnissa käytettävissä on rajallinen määrä voimavaroja, on ne uskallettava käyttää mahdollisimman järkevästi. Ja järkevyydellä tarkoitan toimintaa, jolla turvataan hyvinvointi ja ihmisarvoinen elämä.

Olemme suorastaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että ihmisen – ihan minkäikäisen tahansa – paras paikka on koti. Vanhakin haluaa elää ja selvitä omassa kodissaan, oli se sitten millainen tahansa. Mutta missä kulkee raja, jos vanhan omat voimat ovat vähäiset. Jos itse tai omaishoitaja sanoo, että ei enää jaksa. Millaista apua, kuinka paljon ja mihin hintaan voi saada ?

Siksi on nyt aika katsoa kokonaisuuttaa. Muuten joudumme tilanteeseen, jossa erilaiset ”vähäväkiset” joutuvat vastakkain, kun rahasta ja palveluista on kyse. Ainakin vanhuspalveluiden puolella on nähty myös surullisia esimerkkejä siitä, mihin liian tiukan kilpailutuksen politiikka kunnissa johtaa. Se johtaa pahimmillaan vanhojen ihmisten pakkosiirtoihin paikasta toiseen ja huonoon hoitoon. Sellaista vanhuutta kukaan meistä ei halua itselleen eikä läheisilleen.