Turvallista valinnanvapautta

Iäkkäiden ihmisten monenlaisuus on tullut hyvin selväksi. Joukossa on sotaveteraani Hannes Hynösen kaltaisia vireitä ja viisaita ihmisiä. Toisenlainen todellisuus näkyy syvästi muistihäiriöisissä – henkinen ja fyysinen vireys on vähäistä. Vanhuuden tai iäkkyyden alkamiselle ei ole vuosissa määriteltävää ikärajaa !

Keskustan hyvän ikääntymisen reseptissä painotetaan ihmisten oikeutta määrätä omasta olemisestaan. Puhutaan turvallisesta valinnanvapaudesta. Siinä on kaksi yhtä tärkeää osaa: turvallisuus ja valinnanvapaus.

Valinnanvapaus ei voi todella toteutua, jos ei ole vaihtoehtoja ja ihmisillä tietoa niistä. Ns. vanhuspalvelulain toteutumisesta kiistellään. Tavoitteena on kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Toisaalta vaaditaan, että ympärivuorokautista hoivaa ja hoitoa tarjoavissa paikoisa tulee olla tietty vähimmäismäärä ammattitaitoista henkilökuntaa. Samalla pyritään pykälillä määrittelemään, millä edellytyksillä siirtyminen omasta kodista ympärivuorokautisen hoivan paikkaan on toteutettava.

Kuva ikäihmisten arjesta on liian yksioikoinen. Julkisuuteen nousevat epäkohdat, jotka ovatkin suorastaan karmeita. Mutta: kun kysytään iäkkäiltä itseltään, niin kuva muuttuukin paljon myönteisemmäksi. On paljon tyytyväisyyttä omaan itsellisyyteen, eletään ihan elämän parasta aikaa. Kiitetään hyvää hoitoa. Iloitaan mukavista harrastuksista ja mahdollisuudesta osallistua mieluisiin rientoihin. Tällaista elämää ikääntyneet haluavat. Moni haluaa ja pystyy vapaaehtoistyöhön tai palkkatyöhön tai jatkaa yrittäjänä.

Julkisessa keskustelussa puhutaan taloudesta, työllisyydestä, kilpailukyvystä ja turvallisuudesta. Tuossa keskustelussa turvallisuus liittyy useimmiten joko ulkopolitiikkaan tai yhteiskunnan sisäiseen turvallisuuteen. Vanhusten arkielämässä turvallisuus liittyy sekä fyysiseen koskemattomuuteen että koettuun tunteeseen. Kumpaankin on panostettava, jotta hyvä ikääntyminen ja arvokas loppuelämä mahdollistuvat.

On paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden koti ei varusteiltaan tai sijainniltaan ole kovin häävi. Osa kotona asuvista on todellisuudessa niin huonokuntoisia, että ulkopuolisen ammattilaisen riittäväksi arvioima kotiin saatu apu ei ole se, mitä vanhus haluaa. Mutta onko hänellä tai hänen läheisillään valinnan mahdollisuutta, jos muita asumisen vaihtoehtoja ei ole tai varat eivät riitä niihin ? Usein käy myös niin, että vaihtoehtoja ruvetaan miettimään liian myöhään.

Meillä on käytettävissä rajalliset voimavarat. Toisaalta vaikuttaa siltä, että toiminta ja sen ohjaus on liian hajanaista. Joudutaan ylittämään erilaisia todellisia ja kuviteltuja raja-aitoja. Sote-uudistus ja myös vanhuspalvelulaki tähtäävät oman ymmärrykseni mukaan joustavuuteen ja ihmisten koko elämäntilanteen tukemiseen ja hoitamiseen. Erilaiset elämäntilanteet ja –ympäristöt on tunnistettava. Vanha(kin) ihminen on oman elämänsä paras tuntija ja hänellä on oikeus valintoihin.