Turvallisuutta arkeen !

Talvisodan päättymisen 75-vuotispäivä nosti monen ikäihmisen mieleen muistoja. Muistoja siitä, millaista oli taisteluissa, millaista oli kotirintamalla ja evakkotiellä. Onko taas tulossa jotakin sellaista, jonka uskoimme jo jääneen taakse ? Onko aihetta pelätä ulkoista uhkaa. Valitettavasti on.

On myös muunlaista pelkoa turvallisuuden puolesta. Ei koko kansakunnan, vaan huoli oman jokapäiväisen elämän turvallisuudesta. Vanha ihminen saattaa pelätä liikkumista yksin kaduilla ja kylillä. Myös yksin kotona oleminen aiheuttaa pelkoa, jos vielä julkisuudessa uutisoidaan oman onnensa nojaan jätetyistä ihmisistä. Lapsi pelkää mennä kouluun – kiusaajat odottavat.

Olemme voineet olla aika varmoja siitä, että Suomessa yhteiskuntarauha säilyy. Mitään suuria levottomuuksia ei ole ollut. Mielenosoitukset ovat olleet äänekkäitä, mutta pääsääntöisesti väkivallattomia. Poikkeuksiakin on kuitenkin jo ollut. Niin meillä kuin muualla. Väkivalta näyttää lisääntyneen ja olevan vaikeasti ennakoitavissa.
Turvallisuus on myös vaalien keskeinen teema. Kehitys maailmalla ja ihan lähialueilla ei saa jäädä huomiotta. Siihen on varauduttava eri tavoin. Tarvitsemme omia puolustusvoimia, koko maan puolustamista. Tarvitsemme vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Pienenä maana tarvitsemme kumppaneita.

Turvallisuus on myös luottamusta siihen, että kansalainen saa vaaratilanteissa apua poliisilta ja pelastustoimelta. Niistä säästäminen on väärää säästämistä. Oma lukunsa on sähkönjakelun haavoittuvuus myrskyjen aikana. Kaikki tämä on sitä arjen turvallisuutta, johon olemme voineet luottaa. Onko siitä sitten tullut itsestäänselvyys, jota ei osata riittävästi arvostaa ja johon ei riitä resursseja.

Itseäni on ruvennut yhä enemmän huolestuttamaan ihmisten – ihan kaikenikäisten – väliset erot toimeentulossa, terveydessä, asumisessa. Ei tarvitse kovin kauaa ympärilleen katsella, kun tämän näkee ja myös kuulee. Eri puolilla maata on tietysti erilaisia ilmiöitä, mutta yhteistä on hyvin pärjäävien ja heikosti pärjäävien välisen kuilun repeäminen yhä leveämmäksi. Katkeruus tulee puheissa äkkiä ilmi.

Sananlaskun mukaan Ihminen on oman onnensa seppä. Kaikilla vain ei ole yhtäläisiä työkaluja sen oman onnen takomiseen. Puuttuu koulutusta, sopivaa työtä, kannustusta yrittää eteenpäin. Nyt on satsattava sellaiseen työhön ja toimintaan, jolla todella tavoitetaan syrjään jäämässä olevat nuoret ja pidetään heidät raiteilla.

Mikä on pahin turvallisuuden uhka – niin sisäisen kuin ulkoisen ? Mielestäni suuri uhka on luottamuksen puute, joka syntyy uskottavuuden heikentymisestä. Vaalikentällä tapaa jatkuvasti ihmisiä, jotka suoraan sanovat etteivät usko poliitikkojen puheisiin. Ei luota siihen, että saa apua poliisilta tarpeen tullen. Ei voi luottaa siihen, että vanha ja sairas ei jää oman onnensa nojaa. Tämä uskottavuus on nyt yritettävä palauttaa.